perjantai 15. helmikuuta 2013

Kadonneita Jumalia?



Olen elämäni aikana miettinyt 'suurimpia'? filosofisia kysymyksiä, olen harkinnut itsemurhaa koska ei ole mitään tarkoitusta, kaikki oli rapistumassa käsiini, kevyitä masennuksia, olin hukassa.

Monien erilaisten kirjojen lukemisen jälkeen ja muutaman kuukauden intensiivisistä meditaatio jaksoista (4kk,  3-6pv/vk meditointia.), ajattelemisen jälkeen olen saanut entistä enemmän selville ja tahtoisin vaan jakaa tietoani ihmisten keskuuteen, koska uskon että se auttaa sitä joka kuuntelee ja on avannut sydämensä.


Monet ajettelevat että olemme pelkästään eläimiä, aistien varassa eläviä, menestystä hankkimassa, voimaa, valtaa, egon kasvattamista ja voimistamista, oman edun takaaminen, suuren rahamäärän kerääminen, tai jotain vastaavaa.

Se ei ole niin. Olemme kaikki yhtä.

Mitäpä jos olemme eläimiä joilla on sielu sisällään? Se rakas meidän alkulähde ja päätypiste, se on meidän kanssa kaikkialla ja ei missään. Kun jokin eläin katsoo peiliin, se ei tunnista itseään. Eläin ei ole tietoinen itsestään, en ole varma onko niillä tietoisuutta vai eikö ollenkaan vai onko se luonnon tietoisuus.





Kuitenkin, meissä ihmisissä on sielu. Tietoisuus. Se on kaikkialla, se on kaikki mitä on. Materia on karkeaa energiaa, energia on tietoisuutta.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti